Tuntuu että tämä on sitä,

jokainen viikonloppu aivan näännyksissä pelkästään passissa seisomisesta ja makkaranpaistosta.

Tänään sateessa seisoessani ja veden valuessa niskaa pitkin,ajattelin että onkohan mulla kaikki ihan tosissaan tallella.Nuotiolla kuitenkin olin heti valmiina käskynjakoon.Ilma selkesi ja viimeiset eväät syötiin jo taivas alla.

Surullisia uutisia kuulin kun Ilpon ja Pipan kk.mäykky Taavi oli hukkunut suo-ojaan peurametsällä,sitä pitää asioita niin itsesäänselvyyksinä ,mutta aina tuollaisten jälkeen sitä miettii kuinka tärkeitä nämä koirat oikeasti ovatkaan.

Ensi tiistaina saapuu Roy Balderin kanssa (kasvattini Norjasta) viikoksi meillepäin,tarkoitus käydä vähän metsällä ,osallistua ajokokeeseen ja näyttelyihin.

Miia tulee samaan aikaan koirineen( bassetit Paku ja Vani) joten luulenpa ettei meillä tekemisen puutetta tule.Melkoista pyöritystä tulee oleen koko viikko....mutta kuis se sanonta menee...vierivä kivi ei sammaloidu.