Osallistuttiin Aprillin kanssa rusakkoralliin Ilmajoella,tarkoitushan oli että koira ajaisi vain jänistä mutta meilläpä kävikin niin hauskasti ettei saatu ajoa lainkaan..

Koe alkoi juuri niin onnekkaasti kuin voi toivoa,arvonnassa saimme tuomariksemme Tiinan jonka olin tuonut mukanani.

Koemaastoon saapuessamme näimme Tiinan kanssa miehen pyssy selässä ja se hipasi nopeasti metsään,paikallinen opas ei ehtinyt nähdä mitään,mutta kuuli kyllä kun kettukoira alkoi herätellä metsässä ja tulikin sieltä sitten meidän luo,mutta ei antanut kytkeä.

Päätimme vaihtaa paikka muutaman puhelun jälkeen.Ajokoira seurasi meitä monta kilometriä tielle mutta karistimme sen lopuiksi vauhdilla.

Toinen paikka olikin hyvä,ainut - tuli hiihtäjistä jotka viuhtoivat latu-uraa pitkin.Aprilli herätteli vähän siellä kuusikossa mutta ajoa ei saanut ylös vaan lähti täyttä vauhtia hiihtäjän perään,arveltiin että rusakko olisi lähtenyt latu-uraa pitkin hiihtäjän edellä ,mutta jäljistä oli vaikea saada selvää,no ,sinne Kyrkösjärvelle gps näytti koiran menneen ja kun soitin pantaan kuultiin moottorikelkkojen hurinaa.Meille tulikin siinä kiire ja laitoin Tiinan juoksemaan nuorempana jäälle.Sieltä saimme koiran kiinni ja YT.lle soitettuamme saimme luvan vaihtaa taas paikkaa...

Suraavassa paikassa päästimme koiran irti ja se lähtikin hyvin hakemaan,muutama kiljahdus kuului ja arvelimme sen nyt rusakoksi etenemistavasta johtuen...

Odoteltiin tiellä ja gepsistä näin koiran erkanevan meistä...sitten alkoi tulla paikannuksia luoman kohtaan ja soitoissa ei ollut enää mitään järkeä.Koira murisi siellä kuin luolassa.Ei muuta kuin taas Tiina edeltä juoksuun...jäljet menivät sänkipellolla rusakon perässä ja tavoitimme koiran sen palatessa isommalta luomalta,luultavasti se ei ollut sinne pudonnut vaan häärännyt siellä kielekkeiden alla.Mutta paikka oli meidän mielestä niin vaarallinen ajopaikka koiralle että kytkimme sen.

Taas siirryimme vähän eri paikkaan ja siellä koira ensin kierteli pieniä metsäsaarekkeita ja tullessaan meidän luo lähti ojaa pitkin jossa olikin hyvä jää ja vähän lunta.Siinä vaiheessa hakua oli kestänyt jo 150min .ja kun näin kuinka koira tunki takapuoltaan yhden kuusen näreen alle tuulensuojaan päätin että se oli siinä.

Keskeytin kokeen, riisuin märän gps -liivin siltä  ja tungin koiran villapaidan sisään.Meillä oli mielenkiintoinen ja vauhdikas reissu kommelluksineen,vähän jäi pelko persuksiin mitä kaikkea olisikaan voinut tapahtua.